sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Retkellä

Sateisen sään takia ollaan puuhailtu koko loma lähinnä sisätiloissa. Tänään sitten vihdoin näytti siltä että on mahdollista ulkoilla joten lähdettiin retkelle ja pyydettiin mummi ja pappa mukaan.


Retkemme sijoittui mökkimaisemiin ja samalla käytiin mökilläkin katsomassa että kaikki on ok. Näky oli aika hurja, sillä myrsky on tehnyt tehtävänsä. Keväällä odottaa iso urakka jotta saadaan pihamaa kunnostettua...



Mökiltä käveltiin yhdelle rannalla jossa ei olla ennen käyty, tarkoituksena nauttia kahvit siellä. Kahvit kyllä nautittiinkin mutta millaisessa tuulessa... Meri myrskysi niin että oli pipossa pitelemistä. 





Kahvit ja mehut oli nautittava nopeasti ja sitten käveltiin jo poispäin rannasta. Maisemat olivat kyllä kauniita ja poika nautti selvästi kun sai juosta viipottaa pitkästä aikaa. Ja hyppiä vesilätäköihin. Aikansa sitä kielsin mutta kun katseli toisen riemua niin ajattelin että hyppiköön sitten. Me ollaan vielä lomalla ja lomalla ei olla tiukkapipoisia (edes äiti).




Kotiinpäästyämme minä olen maannut sohvalla kahden peiton alla. Tuuli meni niin luihin ja ytimiin että tuntuu etten lämpeä millään. Mies laittoi pesään tulen ja se taisi vähän auttaa, onneksi.

Huomenna alkaa taas arki. Tai melkein, mies ja poitsu vielä lomailevat. Itse olin onnekas kun pystyin pitämään perjantain ja lauantainkin vapaana joten kiireisen joulukuun jälkeen sain huilata ja vetää henkeä oikein kunnolla. Aikaisemmin kun kerroin että poitsulla oli niitä känkkäränkkäpäiviä ja hetkiä niin usein ennen joulua niin nyt poika on kuin eri ihminen. Me ollaan halailtu ja pusuteltu ja sylitelty niin paljon ja iltaisin kun mennään nukkumaan, siirtää poika sänkynsä meidän sänkyyn kiinni ja sanoo: nukutaanks äiti käsi kädessä? Ja niin me ollaan nukuttu. Vaikka oma käsi puutuu niin että oikein pistelee, en henno irroittaa otettani. Siinä se mun pieni kultani on kaivannut äidin läsnäoloa... Vaikka toinen on jo aika iso poika, niin on se niin pieni vielä. Äidin kulta...

Ps. äsken sohvalla maatessani poika tuli yhtäkkiä sanomaan: äiti, sä oot mun kultakimpale :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti