Aikaa on kulunut taas niin paljon kun olen tämän blogin parissa ollut että ehti tulla jo tuskahiki kun en muistanut salasanaa tänne. Niin paljon on ehtinyt tapahtua viime aikoina ja useasti olen halunnut tulla tänne kirjoittamaan mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa. Eihän tällaisessa blogissa oikein mitään järkeä ole kun postaus tulee joskus ja jouluna mutta kerran kun luin koko blogini läpi niin tajusin että tämä toimii minulle itselleni vähän kuin päiväkirjana. Minulle tärkeitä kuvia ja tapahtumia jotka muuten ehkä jäisi unholaan. Joten sellaisena tämä blogi nyt tulee olemaan, päiväkirjana minulle ja jos joku jostain postauksesta saa jotain ideoita tai tykkää kuvista, niin se on vaan plussaa :)
Itse voin tällä hetkellä hyvin. Hassua että vaikka juuri oli syöpähoidot päällä niin nyt on jo vuositarkastuskin ohi. Ja siinä oli kaikki hyvin. Aika menee siis hyvin äkkiä. Seuraavat viisi vuotta näyttää uusiutuuko se pirulainen, sen jälkeen riski sairastua on samaa luokkaa kuin kaikilla muillakin. Eli päivä kerralla mennään. Kauheasti en asiaa ajattele, toki on päiviä kun olen varma että nyt se on tullut takaisin. Ja ne ei ole kivoja päiviä...
Vaikka viimeisestä sytostaatista on ensi kuussa jo vuosi aikaa, niin väsynyt olen edelleen. Vaikka arki sujuu ihan normaalisti, joudun silti miettimään tekemisiäni ja jaksamistani hyvin tarkkaan. Liiallinen touhuaminen ja siihen mahdollinen stressi päälle (stressaamisen taidon osaan nimittäin todella hyvin) uuvuttaa useasti ihan täysin. Kroppa ei vaan vieläkään ole kaiken sen jälkeen mitä se on joutunut kestämään entisensä. Mutta pikkuhiljaa...
Tämä kulunut kesä on ollut aivan mahtava ja täydellinen. Olen nauttinut siitä niin paljon ettei ole tosikaan. Koska joka hetki on ollut täysin erilainen mitä se oli viime kesänä. Kaikki kesän tuoksut ja auringon paisteet ja sateet olen niin imenyt itseeni. Ihana, ihana kesä!
Yksi isoista asioita tänä kesänä oli oman paatin hankkiminen. Olemme miehen kanssa siitä monta vuotta puhuneet ja jostain syystä tänä kesänä siitä alettiin puhua vakavammin. Mietittiin päämme puhki että kannattaako se ja tuleeko siellä merellä käytyä ja entäs kaikki kustannukset. Sitten mieheni sanoi jotain jonka muistan aina: "Kukaan meistä ei tiedä kuinka kauan meillä on aikaa täällä joten eikö siitä elämästä nyt vaan voisi nauttia". No sehän on totta, kyllä tästä elämästä kuuluu nauttiakin joten päätös oli selvä. Nyt ollaan paatin omistajia :)
Olemme molemmat mieheni kanssa pienenä viettäneet paljon aikaa merellä ja saarissa. Meillä on ollut aina paatti ja kesäisin oltiin aina saaressa. Niistä on jäänyt minulle ihanat muistot ja miehellä samoin. Se oli isoin syy oman paatin hankkimiseen, nimittäin että voidaan tarjota poitsulle samat elämykset.
Tänä viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa laiturista irti ja jännityksellä lähdimme tutkimaan mitä kaikkea tuolta saaristosta löytyykään. Pojan kanssa opeteltiin saarien nimiä ja miten paatissa käyttäydytään ja mikä homma kuuluu kenellekkin. Meillä oli kivaa ja laiturista lähdöt ja tulotkin onnistuivat hyvin eikä kukaan korottanut ääntäänsäkkään :)
Tämä kesä nyt valitettavasti on tullut jo melkein loppuunsa mutta nyt on sitten aika suunnitella ensi kesän seikkailuja paatin kanssa.
Paljon olisi vielä asioita joista voisi kirjoittaa kuten siitä että meillä asuu nykyään reipas ekaluokkalainen, meille on tullut uusi pieni rakas sukuun (voi sitä vauvantuoksua) ja aika ihana matkakin olisi tiedossa. Näistä kirjoittelen varmasti enemmän myöhemmin...
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille !
