sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa...


Nämä viime kuukaudet ovat pitäneet sisällään niin monenlaista että blogi on ollut viimeisenä mielessä eikä toisaalta olisi ollut voimiakaan tehdä tämän eteen mitään. Syy tähän hiljaisuuteen on se kamala S:ltä alkava mörkö eli syöpä. Takana on elämäni rankimmat kuukaudet ja vaikka vielä on paljon edessä niin uskallan toivoa että se pahin olisi jo ohi...


Kesä meni sytostaattihoidoissa ja siitä toipumiseen. Hoidon jälkeen minut valtasi järkyttävä väsymys, voimattomuus, pahoinvointi... Tuntuu että lista oireista on loputon. Kun selvisin oireista, sain vähän voimiani takaisin niin koko rumba alkoi taas alusta. 


Olen hypännyt sairaalassa tutkimuksissa ja hoidoissa enenmmän kuin laki sallii ja minua on neulalla pistetty lukemattomia kertoja. Vaikka tämä kaikki on ollut vaikeaa niin ylivoimaisesti pahimpaa on ollut se kun joudut omalla lapselle kerta toisensa jälkeen sanomaan että äiti ei nyt jaksa... Se riipaisee ja syvältä!


Tällä hetkellä vedän hiukan henkeä ja sitten aloitetaan vielä sädehoidot. Sen pitäisi olla kuitenkin lastenleikkiä kaiken tämän muun rinnalla. Ainakin toivon niin...


Kaikki tämä on vienyt oman kuntoni täysin pohjalle ja on vaikea jaksaa oikein mitään. Pieniä kävelylenkkejä on pakko tehdä päivittäin jotta saisin kuntoni nousemaan. Tänään oltiinkin koko porukalla metsässä kävelemässä ja kyllä teki hyvää. Sain myös muutamat kuvat otettua sillä kameraa en ole jaksanut pitää ollenkaan mukanani. 


Edelleenkään blogini ei tule päivittymään kuin harvakseltaan mutta toivottavasti jo ensi vuoden puolella olen jo entistä paremmassa kunnossa. 


Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!