Retkellä

Sateisen sään takia ollaan puuhailtu koko loma lähinnä sisätiloissa. Tänään sitten vihdoin näytti siltä että on mahdollista ulkoilla joten lähdettiin retkelle ja pyydettiin mummi ja pappa mukaan.

Retkemme sijoittui mökkimaisemiin ja samalla käytiin mökilläkin katsomassa että kaikki on ok. Näky oli aika hurja, sillä myrsky on tehnyt tehtävänsä. Keväällä odottaa iso urakka jotta saadaan pihamaa kunnostettua...

Mökiltä käveltiin yhdelle rannalla jossa ei olla ennen käyty, tarkoituksena nauttia kahvit siellä. Kahvit kyllä nautittiinkin mutta millaisessa tuulessa... Meri myrskysi niin että oli pipossa pitelemistä. 

Kahvit ja mehut oli nautittava nopeasti ja sitten käveltiin jo poispäin rannasta. Maisemat olivat kyllä kauniita ja poika nautti selvästi kun sai juosta viipottaa pitkästä aikaa. Ja hyppiä vesilätäköihin. Aikansa sitä kielsin mutta kun katseli toisen riemua niin ajattelin että hyppiköön sitten. Me ollaan vielä lomalla ja lomalla ei olla tiukkapipoisia (edes äiti).

Kotiinpäästyämme minä olen maannut sohvalla kahden peiton alla. Tuuli meni niin luihin ja ytimiin että tuntuu etten lämpeä millään. Mies laittoi pesään tulen ja se taisi vähän auttaa, onneksi.

Huomenna alkaa taas arki. Tai melkein, mies ja poitsu vielä lomailevat. Itse olin onnekas kun pystyin pitämään perjantain ja lauantainkin vapaana joten kiireisen joulukuun jälkeen sain huilata ja vetää henkeä oikein kunnolla. Aikaisemmin kun kerroin että poitsulla oli niitä känkkäränkkäpäiviä ja hetkiä niin usein ennen joulua niin nyt poika on kuin eri ihminen. Me ollaan halailtu ja pusuteltu ja sylitelty niin paljon ja iltaisin kun mennään nukkumaan, siirtää poika sänkynsä meidän sänkyyn kiinni ja sanoo: nukutaanks äiti käsi kädessä? Ja niin me ollaan nukuttu. Vaikka oma käsi puutuu niin että oikein pistelee, en henno irroittaa otettani. Siinä se mun pieni kultani on kaivannut äidin läsnäoloa... Vaikka toinen on jo aika iso poika, niin on se niin pieni vielä. Äidin kulta...

Ps. äsken sohvalla maatessani poika tuli yhtäkkiä sanomaan: äiti, sä oot mun kultakimpale :)

Jouluaatto

Perinteinen jouluaattomme alkaa aina joulurauhan julistuksella. Olen käynyt torilla sitä kuuntelemassa pienestä pitäen enkä muista joulua jolloin se olisi väliin jäänyt. Tämänkin perinteen haluan siirtää pojalle ja toivon että se hänellekin tulee olemaan se tärkeä asia jouluaatossa. Tänä vuonna olin erityisen iloinen siitä että vaikka satoi niin tori oli aivan täynnä ihmisiä. Tämä perinne on siis tärkeä monille muillekin eikä sadekaan haitannut paikalle tuloa.

Joulurauhan julistuksen jälkeen käymme aina porukalla serkkuni luona munatotilla. Ja tuo munatoti on aivan täydellistä ja tämäkin perinne on minulle todella tärkeä. Kiitos serkulleni että vuodesta toiseen jaksat nähdä aina tämän vaivan...

Jouluaaton vietämme aina perinteisesti mummilassa. Mummi ja pappa näkevät myös paljon vaivaa ruokien ja lahjojen kanssa ja on todella hienoa kun voi vaan mennä valmiiseen pöytään. Aaton juhlinnassa ovat mukana vielä omatkin isovanhempani ja sisareni perheineen joten erittäin rakasta ja läheistä seuraa meillä oli. Ja sehän se kaikista tärkein asia siinä joulussa onkin...

Nuo kaksi pikkuista eli poitsu ja kummityttöni selvisivät illasta todella hienosti. Paketteja kun oli (taas kerran) todella paljon ja meillä on tapana jakaa lahja kerralla ja yhdessä katsoa mitä papereista paljastuu. Sitten vasta siirrytään seuraavaan lahjaan. Näin ollen pakettien jako kestää tunteja. Siinä on kyllä pienten kärsivällisyys koetuksella mutta tosiaan hienosti jaksoivat. Ja pukkikin kävi pikaisesti meitä katsomassa. Olin itseasiassa yllättynyt molemmista pienistä kuinka reippaita he olivat kun joulupukki kyseli kaikennäköistä. Ja minä kun luulin että sitä pukkia pelätään yli kaiken...

Ja ne lahjat... En voi kun kiittää vielä tätäkin kautta kaikkia, aivan mahtavia ja uskomattomia lahjoja. Lahjat ei tietenkään ole joulun tarkoitus mutta se antamisen ilo on todella suuri ja varsinkin jos tietää varmasti että lahjan saaja tulee lahjastaan pitämään. Se on ihana tunne... 

Pikkuiset saivat paljon lahjoja ja myös me isommat lapset, mummi ja pappa oli kyllä ylittäneet taas itsensä. Yksi lahja yllätti minut ihan täysin, tuli ihan itku silmään. Nimittäin oma mieheni oli hankkinut minulle lahjan jota en ikinä olisi osannut odottaa... 

Tänään ollaan oltu yöppärit päällä koko päivän ja ollaan pojan kanssa rakennettu legoja ja tehty palapelejä nyt vielä kimblen kimppuun. Aivan ihana tällainen rento päivä. Ja vielä kinkkua ja suklaata vuorotellen...

Huomenna vielä anoppilaan syömään mutta muuten rento olotila vielä jatkuu. Aivan ihanaa, ei voi muuta sanoa. Huomenna yritän vielä kuvata vähän lahjoja ja palaan sitten niiden kanssa vielä...

Tähän asti selvitty...

Nyt on vähän hassu tunne kun "pahin" on ohi. Töissä selvittiin hienosti tää joulu. Vaikka tosiaan on ollut todella kiirettä ja välillä ollaan tiuskittu toisillemme niin on meillä hauskaakin ollut. Meillä on ihan superhyvä porukka töissä joka tietysti auttaa siinä jaksamisessa. Ihan sellainen voittaja olo kyllä on ja nyt on sitten aika keskittyä vain perheeseen.

Huomasin tuossa pikkumiehessä että ihme känkkäränkkää ollut nyt todella useasti. Luulen kyllä että se on seuraamusta siitä että olen ollut paljon kotoa pois ja kun kotona olen ollut niin sitten olen leiponut tai askarrellut tai paketoinut tai tehnyt muuta jouluun liittyvää. Ja kun poika on pyytänyt mua johonkin leikkiin niin vastaus on ollut aina "Äiti ei nyt ehdi". Ihan hirveä olo mutta eiköhän nyt sitten ole aika hyvittää sitä poissaoloani. 

Mutta tosiaan, tänään kun töistä kotiin tulin oli koko huusolli siivottu. Itse leivoin vielä valkosuklaajuustokakun mummilaan viemisiksi ja hieman vielä paketoin ja katsoin huomiset vaatteet valmiiksi. Äsken saunottiin ja nyt vaan voin olla, hassu tunne... Nyt vaan odotellaan huomista... Ihana Joulu, täällä ollaan valmiina!

Pippurisuklaata

Muutama ilta sitten kun väsäsin joulupusseja niin tuli leivottua vielä tällaisia suklaapaloja...

Sulatin valkosuklaata ja siihen päälle pistaasipähkinää, mansikkaa, rosepippuria ja hieman merisuolaa. Tuo rosepippuri vähän arvelutti mutta suklaan ja pippurin yhdistelmä olikin todella hyvä. Onnistuivat siis ihan täydellisesti.

Ohjeen tähän ihanuuteen löysin Vaaleanpunaisesta hirsitalosta. Kyseinen blogi on muutenkin niin inspiroiva että siellä kannattaa käydä kurkkaamassa...

Nämä herkut meni nyt vanhemmilleni ja näistä saadaan sitten nauttia kahvipöydässä jouluna.

Tänään töiden jälkeen poitsu meni hetkeksi mummilaan ja me menimme miehen kanssa tekemään viime hetken ostokset. Nyt on kaikki hankittu ja leivottu joten se puoli on kunnossa. Työpäiviäkin on enää kaksi jäljellä joten ihan voiton puolella ollaan jo. Ai niin, miehellä ja poitsulla on jo maanantaina vapaata ja kuulemma tekevät joulusiivouksen silloin. Mä voin sitten tulla puhtaaseen kotiin kun joskus töistä pääsen, kyllä mun kelpaa :)

Jouluinen Rocky Road

Lapsuudenkodissani oli tapana käydä joulukierroksella muutama päivä ennen joulua. Tämä joulukierros piti sisällään pienen joulutervehdyksen viemisen niille läheisille joita jouluna ei nähdä. Yhä tänäkin päivänä teemme tuon joulukierroksen, minä sekä siskoni ja vanhempani.

Viemisinä meillä on yleensä joulukukkasia ja jo monena vuonna sekä minä että siskoni olemme tehneet jotain itsetehtyä, yleensä jotain pientä herkkua. Minun herkkuni tänä vuonna ovat Rocky Roadit.

Minulla on usein juhlissa tarjolla rocky roadeja sillä ne ovat aivan mahdottoman hyviä ja onnistuvat aina varmasti. Minun jouluiseen rocky roadiini kuului:

Marabou-suklaata

vaahtokarkkeja

suolapähkinöitä

kuivattua mansikkaa

Kaikki vaan sekaisin ja annostelin ne pieniin punaisiin vuokiin. Sitten sellofaanipussiin ja rusetti päälle. Erittäin yksinkertaista mutta minusta niistä tuli tosi nättejä. Tulostin vielä pahville Pinterestistä löytyneen etiketin (siellä menee kyllä ihan sekaisin, valinnanvaraa on niin paljon).

Näitä pusseja olen nyt illan aikana tehnyt, no sanotaanko nyt että aika paljon :) Ja sain muuten yhden toisenkin leipomuksen tehtyä. Siihen tuli suklaata, mansikkaa, pistaasipähkinää, merisuolaa ja rosepippuria. Siitä lisää myöhemmin...

Joku aina joskus kysyy että missä välissä oikein teen näitä juttuja kun ottaa huomioon työni näin joulun alla. Joulukuussa ennen jouluaattoa minulla on yksi vapaapäivä ja se on itsenäisyyspäivä. Kaikki muut päivät olen töissä ja päivät ovat pitkiä. Olenkin aina sanonut että yöllä on aikaa... Tykkään niin väkerrellä näitä juttuja että kyllä sitä sitten vaan jaksaa. Vaikkakin täytyy sanoa että tässä vaiheessa muutama päivä ennen aattoa alkaa kyllä aika puhki olemaan.  Minusta se ei myöskään ole mikään yllätys että se joulu sieltä tulee, aika paljon asioita voi tehdä jo hyvissä ajoin. Siten sitä sitten jaksaa ja ehtii kun organisoi... En mä kyllä aina näin järjestelmällinen ole, mutta sitä on vuosien varrella oppinut :)

Pakko vielä lopuksi kertoa yksi tapaus joka sattui ruokakaupan kassajonossa alkuviikosta. Pidin töissä sen verran taukoa että kävin pojalle hankkimassa yhden jutun joulua varten. Kassarouva kyseli edessäni olevalta rouvalta että oletko vapaapäivää viettämässä (hän siis oli kyseisessä ruokakaupassa myös töissä). Rouva vastasi että juu, juuri oli neljän päivän vapaat mutta huomenna töihin ja sitten onkin töitä ihan aattoon asti. Missä ihmeen välissä sitä ehtii kaikki asiat hoitamaan ennen joulua? Seisoin siinä hetken ihan oikeasti suu auki. Eikö ne asiat olisi kuulunut hoitaa juuri noina vapaapäivinä. Itsellä jos olisi tuollaiset ruhtinaalliset neljän päivän vapaat keskellä joulukuuta niin siinähän saisi hoidettua kaikki jouluasiat ja vähän vielä päälle. Tässä siis vaan huomaa sen miten erilaisesti me asioista ajatellaan...

Nyt mulla alkaa ajatus jo katkeilla, hetken vielä hommia ja sitten unten maille jotta jaksaa aamulla taas reippaana lähteä töihin. Joululomalla mä vaan pötkötän ja huilaan ja olen vaan, se on ihan varma :)

Joulukoristeet taikataikinasta

Olen tehnyt töissä nyt pitkää päivää ja yhdellä sanalla voin sanoa että on ollut KIIRE. Jestas sentään, pää kolmantena jalkana menty eteenpäin ja kolmea asiaa tehdään samanaikaisesti. Meillä on töissä aina joulun aikaan kova kiire ja tosiaan tämäkään vuosi ei tuonut poikkeusta. Onneksi itsellä lahja-asiat ovat 90% kunnossa, vähän olisi vielä leivottavaa ja askartelemista. Mutta yön pikkutunteina ehtii vielä onneksi paljon :)

Lauantaina lähdin kotiin jo kello hyvissä ajoin koska meillä oli poitsun kanssa vähän hommia... Nimittäin me teimme taikataikinasta joulukoristeita kuuseen. Olin jonkun aikaa jo miettinyt että tänä vuonna joulukuuseen tarvittaisiin jotain uusia koristeita. Sattuneesta syystä en ole paljon kauppoihin ehtinyt ja ajattelinkin että sitten pärjätään vanhoilla koristeilla. Siskoni sitten löysi eräästä blogista ihanan idean, koristeet taikataikinasta. Tämä taikataikina oli erilaista (ainakin siihen verrattuna mitä itse olen ennen tehnyt), koska tästä tuli puhtaan valkoista, ei kellertävää. Ohjeet löytyivät blogista nimeltä Ukkonooa. 

Koristeet ovat siis puhtaan valkoisia vaikka kuvissa vähän kellertävät. Ja niistä tuli aivan täydellisiä, tykkään ihan hirveästi. Ja tämä on juuri sellaista puuhaa mitä on lapsen kanssa helppo tehdä yhdessä. Ja ovathan nämä tosi arvokkaitakin tulevia vuosia ajatellen, joskus on sitten kiva fiilistellä että pojan kanssa tehtiin kun toinen oli vielä niin pieni (taikka iso, onhan 4v. jo aika iso poika, ainakin omasta mielestä).

Tänään kun pääsin töistä niin lähdettiin yhdessä hakemaan joulukuusta. Aivan täydellisen kaunis kuusi löydettiinkin ja kolmeen pekkaan se kotiin kannettiin. Nyt se on koristeltuna tuossa olohuoneessa. Meillä on omassa kodissa ollut tapana tuoda joulukuusi jo tässä vaiheessa koska viimeiset päivät töissä ovat vielä niin työntäyteisiä ja tosiaan kotonakin sitä puuhaa on ihan loppumetreille saakka paljon niin kuusi on ainakin valmiina. Siitä minun ei tarvitse stressata enää... 

Nyt vielä hetkeksi puuhailemaan näitä joulujuttuja mutta sitten aion istua alas ja vain ihailla tuota kuusta ja sen ihanaa tuoksua.

Pikkujoulu

Eilen vietimme pikkujoulua hyvin perinteiseen tapaan, nimittäin mummin ja pappan luona. Itse kun olen ollut pieni niin pikkujoulu oli jotenkin "iso" juhla. Silloin leivottiin aina herkkuja ja pakettejakin oli muutama. Muistan myös myöhäisemmältä teiniajalta sen että kun muut menivät bilettämään, minä halusin olla tuona lauantaina kotona, olihan pikkujoulu.

Nyt ollaan muutamana vuotena siskoni kanssa tehty niin että me olemme leiponeet herkut ja herkkujen kanssa ollaan sitten menty mummilaan kaffettelemaan. Ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Sisko leipoi ihanan piirakan ja joulutorttuja. Itse mietin pitkään että mitä itse sitten tekisin. Kunnes jostain lehdestä näin tällaisen...

Pavlova karpalotäytteellä. Helppo ja nopea tehdä ja näytti kauniilta. Pojan kanssa haettiin torilta karpaloja ja eikun leipomaan.

Muutamat pikkujoulupaketit myös tehtiin ennen lähtöä. Meillä on aina kuulunut pikkujouluun myös paketteja, yleensä jotain pientä ja herkullista.  Tosin tänä vuonna siskoni oli "unohtanut" tuon ajatuksen ja saatiin muutamat aivan mahtavat lahjat. Niistä myöhemmin lisää...

Nämä pienet olivat uskomattomia. Tontut koputtelivat koko illan ja nämä kaksi kurkkivat vähän väliä ulos josko se tonttu siellä näkyisi. Molemmat olivat kuin kuumilla hiilillä. Todella mielenkiinnolla odotan joulua, mitä se sitten onkaan... Kaksi pikkuista jotka eivät pysy housuissaan kun jännittää niin paljon lahjat ja joulupukki :)

Vihdoin se tonttu sitten jätti paketteja ulos kuistille ja päästiin niitä hypistelemään. Voi kun se oli hauskaa, niin hauskaa että välillä täytyi antaa pusujakin...

Ihanaa pikkujoulua siis taasen vietettiin mummilassa jossa oli niin ihanan jouluista. Voiko olla muuten totta että se itse joulu on 3 viikon päästä? Aina se tulee niin yllättäen... Itsella tosin lahjat ovat aika hyvällä mallilla, joulukortit ovat tulostamista vailla valmiit, joulukukkien sijaan annan aina jotain itse tehtyä ja sekin on jo tiedossa mitä se on... Mutta kyllä tässä varmaan vielä kiire tulee...

Missä mallissa teidän jouluvalmistelut ovat? 

Meille tuli joulu...

Meille tuli tänään joulu. Miehen mielestä aivan liian aikaisin. Mun mielestä ei yhtään.

No ihan hillitysti mä noita joulukoristeita mielestäni laitoin. Tykkään aina aloittaa joulun ja joulun odotuksen ja koristelun ajoissa mutta vastaavasti joulun jälkeen haluan ne nopeasti pois. Uudeksi vuodeksi olen aina kaiken korjannut jo pois koska silloin tulee fiilis että kaikki ylimääräinen pois ja koti täytyy olla sellainen raikkaan siisti...

Pikkumiehen kanssa yhdessä haettiin koristeet vintiltä ja yhdessä ne myös laitettiin paikalle. Tosin kuvia ei ole niistä paikoista mihin poitsu niitä koristeita laittoi :) Välillä vaan kuului: "Äiti, tää sopis tosi hyvin tähän". Joo, mä käyn sitten myöhemmin korjailemassa pojan somisteluita...

Eilen käytiin katsomassa kun kaupungissamme sytytettiin jouluvalot. Yllätys, yllätys mulle tuli kyyneleet silmiin. Oli vaan niin kaunista. Tykkään kyllä tästä joulunajasta niin paljon. Ensi viikolla paketoin paketteja ja sitten pitäisi alkaa miettimään jo mitä herkkuja sitä jouluksi leipoisi.

Ihanaa Joulunodotusta kaikille!