Jouluaatto

Perinteinen jouluaattomme alkaa aina joulurauhan julistuksella. Olen käynyt torilla sitä kuuntelemassa pienestä pitäen enkä muista joulua jolloin se olisi väliin jäänyt. Tämänkin perinteen haluan siirtää pojalle ja toivon että se hänellekin tulee olemaan se tärkeä asia jouluaatossa. Tänä vuonna olin erityisen iloinen siitä että vaikka satoi niin tori oli aivan täynnä ihmisiä. Tämä perinne on siis tärkeä monille muillekin eikä sadekaan haitannut paikalle tuloa.

Joulurauhan julistuksen jälkeen käymme aina porukalla serkkuni luona munatotilla. Ja tuo munatoti on aivan täydellistä ja tämäkin perinne on minulle todella tärkeä. Kiitos serkulleni että vuodesta toiseen jaksat nähdä aina tämän vaivan...

Jouluaaton vietämme aina perinteisesti mummilassa. Mummi ja pappa näkevät myös paljon vaivaa ruokien ja lahjojen kanssa ja on todella hienoa kun voi vaan mennä valmiiseen pöytään. Aaton juhlinnassa ovat mukana vielä omatkin isovanhempani ja sisareni perheineen joten erittäin rakasta ja läheistä seuraa meillä oli. Ja sehän se kaikista tärkein asia siinä joulussa onkin...

Nuo kaksi pikkuista eli poitsu ja kummityttöni selvisivät illasta todella hienosti. Paketteja kun oli (taas kerran) todella paljon ja meillä on tapana jakaa lahja kerralla ja yhdessä katsoa mitä papereista paljastuu. Sitten vasta siirrytään seuraavaan lahjaan. Näin ollen pakettien jako kestää tunteja. Siinä on kyllä pienten kärsivällisyys koetuksella mutta tosiaan hienosti jaksoivat. Ja pukkikin kävi pikaisesti meitä katsomassa. Olin itseasiassa yllättynyt molemmista pienistä kuinka reippaita he olivat kun joulupukki kyseli kaikennäköistä. Ja minä kun luulin että sitä pukkia pelätään yli kaiken...

Ja ne lahjat... En voi kun kiittää vielä tätäkin kautta kaikkia, aivan mahtavia ja uskomattomia lahjoja. Lahjat ei tietenkään ole joulun tarkoitus mutta se antamisen ilo on todella suuri ja varsinkin jos tietää varmasti että lahjan saaja tulee lahjastaan pitämään. Se on ihana tunne... 

Pikkuiset saivat paljon lahjoja ja myös me isommat lapset, mummi ja pappa oli kyllä ylittäneet taas itsensä. Yksi lahja yllätti minut ihan täysin, tuli ihan itku silmään. Nimittäin oma mieheni oli hankkinut minulle lahjan jota en ikinä olisi osannut odottaa... 

Tänään ollaan oltu yöppärit päällä koko päivän ja ollaan pojan kanssa rakennettu legoja ja tehty palapelejä nyt vielä kimblen kimppuun. Aivan ihana tällainen rento päivä. Ja vielä kinkkua ja suklaata vuorotellen...

Huomenna vielä anoppilaan syömään mutta muuten rento olotila vielä jatkuu. Aivan ihanaa, ei voi muuta sanoa. Huomenna yritän vielä kuvata vähän lahjoja ja palaan sitten niiden kanssa vielä...