Mulla on tapana (lomalla varsinkin) koko ajan suorittaa jotain. Jos on vapaa-aikaa niin se pitää käyttää hyödyllisesti ja aamulla ei nukuta pitkään ettei vaan päivä mene hukkaan. Tänään aamulla tiesin ettei suunnitelmissa ole sen kummenpaa ja ulkonakin satoi joten jatkoin unia ja nukuin klo 9 saakka (mies oli noussut jo ajat sitten). Herätin pojan ja pyysin mun viereeni pötköttelemään. Ja tiedättekö, tuo hetki jäi niin mun mieleen... Poitsu mun kainalossa, ei kiire mihinkään. Voiko lomalla sen parempaa olla? Joskus tuntuu että voisin opetella ottamaan asioita vähän rennommin...
Tänään ollaan oltu lökähousuissa kotona koko porukka, ei olla lähdetty mihinkään. Otettu vaan rennosti... Tai no siivosin mä vaatehuoneen. Vähän vaatetankoja lisää ja karsin rankalla kädellä vaatteita kierrätykseen. Siitä tuli hyvä olo, vuoden verran on kyseinen työ pitänyt tehdä.
Illemmalla tein sateisen päivän kunniaksi vohveleita. Mies joskus sanoi että niitäkin vois tehdä ja mä ihmettelin et milläs me niitä tehdään. No siellä kaapin perukoilla oli kuin olikin vohvelirauta... Ei siis kovin usein meillä käytössä ollut...
Voffeleista (pojan sanoin) tuli ihan täydellisiä ja yllättävän helposti ja nopeasti valmistuivatkin. Näitäkin siis voi tehdä useammin.
Kaikenkaikkiaan ihanan rentouttava päivä vaikka missään ei käyty eikä sen suurempia edes tehty. Otan tästä opikseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti