Viime huhtikuussa meidän perhe otti äkkilähdön etelän auringon alle. Kärsin tuolloin jo kovasta väsymyksestä, stressasin monia asioita, pää särki jatkuvasti ja olo oli aika tööt. Kun mies sitten löysi sopivan kohteen niin se oli menoa...
Suuntasimme Turkkiin, Sideen. Jostain syystä Turkki ei ole ennen oikein iskenyt, en tiedä miksi. Olemme miehen kanssa ennen poitsua reissailleet jonkin verran mutta nyt siis Turkki oli meille kaikille uusi tuttavuus.
Ennakko-odotuksia meillä ei ollut, eikä sen enempää suunnitelmia että mitä täytyisi lomalla tehdä ja nähdä. Ja niinhan se kuuluisi ollakin, lomalla ei saa enää stressata mistään... Tai olihan meillä tavallaan odotuksia, nimittäin toive oli vaan saada nauttia auringosta ja yhdessäolosta.
Mutta mitä me sitten lomalta saatiinkaan? Me saatiin aurinkoa, yhdessäoloa ja niin paljon muuta. Lomamme oli täydellinen ja kuinka hyvää se tekikään. Tajusin tämän asian muuten vasta jälkikäteen. Päänsärkyni väheni matkan jälkeen huomattavasti ja jaksoin paljon paremmin.
Heräsimme aamulla aikaisin, uimme ihanissa altaissa ja turkoosissa meressä, söimme hyvin ja tapasimme aivan ihania ihmisiä. Voiko lomalta enempää pyytää?
Poika oli reissun aikaan 3,5v. ja minusta juuri sopivassa iässä etelänmatkoihin. Tarpeeksi järkeä päässä ja ymmärrystä ja poika itsekin nautti suunnattomasti loputtomasta hiekasta ja vesileikeistä.
Luin ennen matkaa jostain että Turkkiin joko ihastuu tai vihastuu (tai jotain sinnepäin). Mulla kävi kyllä niin että mä rakastuin Turkkiin. Siellä oli siistiä ja mikä tärkeintä, turkkilaiset ovat oikeasti lapsiystävällisiä. Sellaisessa paikassa luonnollisesti viihtyy hyvin lapsen kanssa.
Nyt olisi taas kovat poltteet päästä lämpimän auringon alle... Toisaalta silläkin rahalla saisi jonkun rempsottavan kohteen kotona remontoitua mutta sitten taas kun miettii mitä kaikkea me tälläkin reissulla saatiin ja miten hienoja ihmisiä tavattiin niin ehkä uusi matka olisi kuitenkin hyvä sijoitus?
Jos jollakin olisi suositella jotain lapsiystävällistä paikkaa huhtikuussa, niin oikein mielelläni niistä kuulisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti