Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä poitsun kanssa pyöräilemään. Apupyörät otimme tässä kerran jo hetkeksi pois ja muutamia metrejä poika jo ilman ajelikin. Tänään sitten kokeiltiin uudelleen ja siitä se sitten lähti, meni niinkuin olisi aina ilman apupyöriä ajanut :) Nämä on ihania hetkiä kun pakahtuu ylpeydestä kun toinen oppii uutta...
Siskoni tänään sanoikin että miten paljon kesän aikana on poitsulla tapahtunut "isoja asioita", mm. oppinut uimaan ja sukeltamaan ja muutenkin tullut niin isoksi pojaksi. Ja tänään vielä tämä pyöräjuttu.
Aamulla huomattiin miehen kanssa että keittiön tuoli oli jostain syystä jääkaapin edessä. Poikahan siellä oli itse käynyt, ottanut jugurtin ja syönyt sen. On ihanaa että toinen on omatoiminen mutta välillä iskee haikeus että missä mun vauva on.
Eilen päästiin viimein sinne elokuviinkin Postimies Patea katsomaan. Siinä elokuvaa katsellessa katsoin mun ja miehen välissä istuvaa poikaa popcorn-kulho sylissään ja tuli sellainen hassu fiilis että tässä mulla on kaikki mitä mä tarviin. Aina välillä täytyy oikein pysähtyä ja huomata kuinka kiitollinen kaikesta saa olla...
Mulla on tapana iltaisin laittaa aina poitsun seuraavan päivän vaatteet kuntoon päiväkotia varten ja käyn myös kengät läpi. Puhdistan ihmesienellä päiväkotikengät koska ne helposti on tosi hiekkaiset ja pölyiset. Perjantaina tein jälleen tämän kyseisen asian ja koska ihmesienellä en saanut tarpeeksi puhdasta otin vanhan hammasharjan ja sen ja fairyn avulla pesin kengät. Yhtäkkiä mua alkoi hymyilyttämään. Perjantai-ilta, klo 22 ja mä pesen hammasharjalla pojan kenkiä. Vähän on perjantai-illat muuttaneet muotoaan... Mutta missään muualla en juuri silloin olisi halunnut olla :)
Ihanaa viikon alkua!
<3 -E-
VastaaPoista