Tänään miehen lähdettyä töihin me menimme poitsun kanssa pihalle haravoimaan. Kyllä. Haravoimaan. Ei olla kyllä ennen moista tehty maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Normaalisti näihin aikoihin tehdään lumihommia ja lasketaan pulkkamäessä mutta nyt laitettiinkin pihaa jo kesäkuntoon...
Muuten meidän viikkoon on mahtunut vain töitä, hoitopaikkaa ja sitä kaikista tärkeintä eli luistelua. Ollaan tosiaan joka ilta käyty ja oikeasti se on huikeaa katsottavaa kun joka ikinen kerta pojalla menee aina vaan paremmin.
Näiden kuvien jälkeen on tehty jo aimo harppaus ja viimeksi jo melkein juostiin luistimet jalassa. Tasapaino on siis harjaantunut ihan hirveästi.
Loppuviikosta muuten niin rauhallisella poitsulla meinasi mennä hermot. Luistelemassa oli tuolloin paljon muitakin pikkuisia jotka osasivat luistella jo todella hienosti ja lujaa. Ja poika kun ei itse vielä kovin lujaa eteenpäin päässyt, meni hermot totaalisesti kun hän oppii kuulemma liian hitaasti...
Loppujen lopuksi juuri tuolla kerralla poika jo juoksi luistimet jalassa kun pelattiin hippaa. Luistelutekniikka on vielä vähän hakusessa mutta eiköhän sekin varmaan opita muutaman kerran jälkeen.
Harmi vain kun tuota luistelupaikkaa ei kuulemma enää kauan pidetä jäässä joten luistelukerrat taitavat olla jo aika vähissä. Ensi talvena aloitetaan sitten taas hyvissä ajoin tämä harrastus.
Tänään haravoinnin jälkeen leivottiin pojan kanssa sitruunamarenkipiirakka. Ihan muuten vaan. Ja tämä on niin hyvää, ehkä ihan parasta piirakkaa mitä tiedän. Enkä ole tehnyt tätä varmaan vuosiin. En kyllä ymmärrä miksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti