Venetsialaiset

Tiedättekö kun joskus jostain päivästä jää sellainen erityinen olo vaikka mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan? Tämä viikonloppu oli sellainen... Meillä oli rauhallinen viikonloppu Venetsialaisten merkeissä mutta niin kovin ihana sellainen.

Viikonloppua vietettiin läheisten ja rakkaiden seurassa ja nautittiin kesän viimeisestä viikonlopusta. Miten sää suosikin meitä sellaisella ilmalla? Aurinko paistoi lämpimästi ja merikin oli melkein tyyni. Siinä sitten istuttiin rannalla ja ihailtiin kesän viimeisiä hetkiä. Pappa oli taas laittanut parastaan ja saimme nauttia niin hyvästä ruuasta. Ruuan jälkeen kukaan ei liikkunut hetkeen mihinkään, mahat oli nimittäin niin täynnä.

Mies oli käynyt pojan kanssa päivällä ostamassa rakettipaketin joka oli lapsille "sopiva". Siinä oli vain äänettömiä raketteja ja niitä olikin kiva poitsun ja kummitytön kanssa katsella. Toki naapurimökeissä ammuttiin ihan niitä perinteisiäkin joten katselemista riitti.

Naapurirannoilla oltiin nähty vaivaa ja sytytelty kokkojakin rantaan. Fiilis oli aivan mahtava kun niitä katseltiin.

Seuraavana päivänä tehtiin pitkä kävelyretki metsään ja näimme käärmeen, sisiliskon, kasapäin sieniä ja marjoja.

 Akut tuli kyllä ladattua tänä viikonloppuna oikein kunnolla :)

Arjen keskeltä

Lomien jälkeen arki on alkanut meilläkin mutta onneksi kovin mukava sellainen. Itse menen aina mielelläni loman jälkeen töihin, jotenkin vaan tykkään siitä arjestakin kovin. Ja nämä pimenevät illat ja vesisateet, tykkään ihan hirveästi. Varmasti siksi kun olen tälläinen kotihiiri niin silloin on niin mukavaa vaan olla kotona :)

Kuvat kahden viikon takaiselta mökkireissulta ja vaikka oli kaunis ja lämmin viikonloppu niin jotenkin syksy oli jo selvästi havaittavissa. En osaa sanoa että missä se olisi näkynyt, tuntui vaan siltä. Olen pitänyt mökkipäiväkirjaa viimeiset 8 vuotta (?) ja hassua on että vuosi sitten täsmälleen tänä samana viikonloppuna olen kirjoittanut että syksyn tuntua...

Kyseinen kuva ei ole mikään mainos vaan oli pakko ostaa kun pullo oli niin kovin kaunis. Juomattahan tuo jäi, siideri ei vaan oo mun juttu.

Isoin muutos meidän arjessa on nyt tuo pojan päiväkoti. Maanantaina tosiaan siellä aloitti ja minua jännitti silloin aamulla todella paljon. En tiedä miksi kun en yhtään epäillyt etteikö poika sinne hienosti jäisi mutta jokin vaan sai tämän äidin mahan ihan solmuun.

Jännitin kyllä aivan turhaan, sinne poitsu jäi reippaasti ja sanoi että äiti mene jo :) Illemmalla kun palasin töistä niin oli aivan mahtava kuunnella kun poika suu vaahdossa kertoi päivän kuulumiset ja ensimmäinen lause oli: Äiti, mulla on ollut huippuhieno päivä!

Hoitajat ovat kovasti kehuneet poikaa ja sanoivat että pojasta näkee että hän on onnellinen täällä uusien ystävien ja leikkien ympäröimänä. Olen niin iloinen että teimme tämän päätöksen päiväkodista...

Nyt odotellaan kovasti viikonloppua ja Venetsialaisia mökillä. Ulkotulia, kenties raketteja, hyvää ruokaa ja parasta seuraa. Siihen on hyvä tämä kesä päättää!

Piknik sateella

Olemme koko kesän puhuneet piknikistä joihin jokainen tuo jotain hyvää mukanansa. Kesä kun menee niin vauhdilla eteenpäin niin saimme järjestettyä piknikin vasta tällä viikolla.

Aurinko paistoi mutta taivas jyrisi uhkaavasti kun kotoa lähdimme. Eipä siinä muuta voinut kuin lähteä kun kaikki ruoka ja herkut oli jo valmiina. Rannalla saimme piknikpeitot levitettyä ja kaikki sai ensimmäisen lautasellisen syötyä kunnes... satoi.

Rannalla on pieni rakennus katoksineen ja me juoksimme ruokinemme ja koreinemme sinne. Sehän oli ihan täydellinen paikka. Piknikkimme jatkui kauniita maisemia katsellen, salamoiden ja ukkostaen. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko ja välillä satoi ja paistoi.

Naurettiin, herkuteltiin, juostiin ja kirkuttiin... Tästä jäi ihanat muistot. Ja tällainen piknik tehdään taatusti joka kesä.

 Kesämuistot - ne on niitä parhaimpia

Lomatunnelmia

Tämä kesä on ollut kyllä mitä mahtavin. Alkukesän kylmyyskin on täysin unohtunut näiden helteiden keskellä. Ja vaikka helteet on välillä olon tehnyt aika tukalaksi, niin onhan tää aika mahtavaa ollut.

Me ollaan tänä kesänä uitu ihan ennätysmäärä, ollaan käyty monella eri rannalla ja mökillä tietenkin pulikoitu oikein urakalla. Kaikista parasta kyllä on se että poika oppi uimaan. Ui siis jo pitkiä matkoja. Ja nyt ihan viime päivinä oppi vielä sukeltamaan. Alkukesästä poika oli vielä vähän arka vedessä joten tämä kehitys on ollut ihan huimaa. Äitinä tietenkin meinaan haljeta ylpeydestä :) Ja samalla olen niin iloinen että pojalla on rohkea suhtautuminen veteen, minä nimittäin olen pienenä ollut aika arkajalka vedessä...

Lomalla on myös kalasteltu ja syöty erittäin hyvin. Ja oltu yhdessä. Se ehkä on se tärkein asia. Mennään ja tullaan ja tehdään asioita yhdessä. Kyllä lomalla on kivaa :)

Lomaa on onneksi vielä jäljellä ja kaikkea kivaa vielä edessä. Piknik läheisten kanssa ja kesäjuhlat pihallamme kunhan saan tuota meidän pihaa vähän kuntoon. Täytyy kyllä sanoa että kovasti odotan jo syksyäkin. Pimenevät illat ja kynttilät, syysmyrskyt ja torkkupeitot. Mä tykkään.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille, nautitaan vielä kun voidaan!

Uudet tuulet puhaltavat

Kesäkuun lopussa loppui yksi aikakausi meidän elämässä, nimittäin poitsun pitkä "hoitoura" perhepäivähoitajalla. Poikahan on vuoden ikäisenä hoidossa aloittanut ja meille perhepäivähoitaja oli silloin se ainut ja oikea vaihtoehto. Meidän onneksemme saimme myös paikan jossa oli hyvä ja turvallista olla.

Nyt kun ikää on jo 4 vuotta ajattelimme että poika tarvitsee jo vähän enemmän virikkeitä ja niitä kavereita. Siksipä elokuun lopussa meillä on pieni päiväkotilainen :)

Viimeisenä hoitopäivänä itkettiin (varsinkin äiti) ja halattiin kaverit läpi. Kotona olimme poitsun kanssa miettineet että kavereille haluaisimme antaa jonkun muiston... Kaksi kavereista on ollut poitsun kanssa hoidossa alusta asti ja he ovat pojalle tosi tärkeitä.

Painatimme nimelliset kynämukit kavereille ja sisälle vielä värikynät. Tämän ikäisille tulevat varmasti käyttöön.

 

Kaupunkiimme on monen vuoden jälkeen rakennettu ihan uusi päiväkoti ja me saimme sieltä paikan. Tänään olimme sitten siellä monen muun perheen kanssa tutustumassa. Ai että kun äitiä jännitti millainen paikka se mahtaa olla... Mutta aivan turhaan. Miten hienoa ja uutta siellä olikaan ja hieno metsään rajoittuva piha leikkijuttuineen ja hoitajat vaikuttivat aivan mahtavilta. Hoitajat kehuivat kovasti poikaa kuinka hän oli niin rohkea ja kohtelias kun häneltä kaikkea kysyttiin. 

Poika ei olisi millään halunnut pois lähteä ja toivoi että meidän kesäloma olisi pian ohitse että pääsee päiväkotiin. Minulla yksi murhe vähemmän, nyt tiedän ja uskon että poika viihtyy siellä oikein hyvin...

Uusi aikakausi siis alkamassa ja tästä on kovasti innoissaan niin poitsu kuin äitikin :)