Arjen askareet

Aika kuluu taas sellaista vauhtia että perässä on vaikeaa pysyä ja postaustahti on sen mukaista. Jospa tämä kesää kohden alkaisi vilkastumaan...

Arki-illat menevät niin nopeasti ja saman kaavan mukaan eli kaupassakäyntiä, ruuan valmistusta, kotitöitä, leikkimistä, iltapesuja, pyykinpesua, silittämistä jne. Eli sitä samaa mitä varmaan jokaisessa lapsiperheessä. Kun sitten tulee aika että pääsen istahtamaan niin nukahdan nojatuoliini vartissa. Mulla on varmaan joku kevätväsymys kun huomaan että tarvitsen unta normaalia enemmän.

Pientä kutkutusta tähän arkeen kuitenkin tuo pikkuhiljaa lähestyvä matka. Mulla on perinteisesti matkalla aina muutama pokkari mukana ja se onkin ainut aika kun kirjoja ehdin lukea. Niinpä kävin kirjakaupassa hakemassa jo matkalukemista ja mukaan lähti Tess Gerritsenin Eloonjäänyt ja Camilla Läckbergin Enkelintekijä. Matkalla pidän myös päiväkirjaa päivän tapahtumista joten sitä varten hankin vielä oman vihkosen. 

Pihalle taasen poitsun kanssa yksi ilta laitoimme narsisseja ruukkuihin ja kuinka paljon se piristääkin muuten vielä niin ankeaa pihaa. Tekisi mieleni jo laittaa vaikka mitä muutakin mutta narsissit saavat toistaiseksi riittää.

Olen yrittänyt olla vähän kevyemmällä linjalla (matkaakin ajatellen) niin mitä mun silmäni sitten kaupassa näkikään. Rocky Road -jäätelöä! No pakkohan sitä oli kokeiltava ja hyvää oli. Tänään jos taas pikkuisen maistais viikonlopun kunniaks kun kotityöt tehty ja poika unten mailla...

Ihanaa viikonloppua!

Poni tallista ulos

Aika on kulunut niin nopeasti etten pysy enää perässä. Miten voi olla maaliskuun puoliväli? Viime postauksen jälkeen on tehty ja puuhattu vaikka mitä, käyty mm. Helsingissä messuilla. Siellä oli tosiaan oman alani messut ja miehen ollessa töissä koko viikonlopun suuntasimme Helsinkiin mummin ja pappan kanssa. Vähän arvelutti miten poika siellä jaksaa mutta niin hienosti käsi kädessä kierreltiin melkein neljä tuntia messuosastoja läpi. Meillä oli muutenkin superkiva viikonloppu ja sain taas olla ylpeä siitä miten helppo pojan kanssa on asioita tehdä...

Kotona taasen meidän pieni piha on ihan myllerryksen vallassa. Meillä tosiaan pieni umpipiha missä kasvaa valehtelematta yksi kaupungin isoimmista vaahteroista. Pitkään aikaan on ollut huoli siitä että missä kunnossa vaahtera on, kaatuessaan tekisi todella pahaa jälkeä. Puhumattakaan siitä lehtipaljoudesta mitä se maahan syksyisin pudottaa.

Niinpä tuo vaahtera päätettiin kaataa pois. Eikä se mikään pieni operaatio olekkaan. Puolet puusta on nyt karsittu ja pihamme on täynnä (siis todellakin täynnä) oksia. Loppupuu kaatuu sitten huomenna. Saa nähdä miltä piha tulee näyttämään kun puu on pois. Tulee muuttumaan aika hurjasti.

Tänään vapaapäiväni kunniaksi myös poitsun pyörä kaivettiin talvisäilytyksestä ja Ponin kanssa on menty pisin kaupunkia. Tämä on kiva vaihe kun poika polkee jo itsenäisesti niin voidaan lähteä yhdessä lenkille.

Aivan ihanaa oli kierrellä kaupunkia kauniissa säässä enkä suostu uskomaan että se paljon puhuttu takatalvi sieltä vielä tulisi. Tämä kevään ja kesän odotus on kyllä ihanaa aikaa...

Meinasin toivottaa teille lukijoille ihanaa alkavaa viikkoa mutta loppuviikkoa kohdenhan tässä ollaan jo menossa. Ei pysy perässä kyllä sitten millään enää...

Haravointia ja herkuttelua

Tänään miehen lähdettyä töihin me menimme poitsun kanssa pihalle haravoimaan. Kyllä. Haravoimaan. Ei olla kyllä ennen moista tehty maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Normaalisti näihin aikoihin tehdään lumihommia ja lasketaan pulkkamäessä mutta nyt laitettiinkin pihaa jo kesäkuntoon...

Muuten meidän viikkoon on mahtunut vain töitä, hoitopaikkaa ja sitä kaikista tärkeintä eli luistelua. Ollaan tosiaan joka ilta käyty ja oikeasti se on huikeaa katsottavaa kun joka ikinen kerta pojalla menee aina vaan paremmin.

Näiden kuvien jälkeen on tehty jo aimo harppaus ja viimeksi jo melkein juostiin luistimet jalassa. Tasapaino on siis harjaantunut ihan hirveästi.

Loppuviikosta muuten niin rauhallisella poitsulla meinasi mennä hermot. Luistelemassa oli tuolloin paljon muitakin pikkuisia jotka osasivat luistella jo todella hienosti ja lujaa. Ja poika kun ei itse vielä kovin lujaa eteenpäin päässyt, meni hermot totaalisesti kun hän oppii kuulemma liian hitaasti...

Loppujen lopuksi juuri tuolla kerralla poika jo juoksi luistimet jalassa kun pelattiin hippaa. Luistelutekniikka on vielä vähän hakusessa mutta eiköhän sekin varmaan opita muutaman kerran jälkeen.

Harmi vain kun tuota luistelupaikkaa ei kuulemma enää kauan pidetä jäässä joten luistelukerrat taitavat olla jo aika vähissä. Ensi talvena aloitetaan sitten taas hyvissä ajoin tämä harrastus.

Tänään haravoinnin jälkeen leivottiin pojan kanssa sitruunamarenkipiirakka. Ihan muuten vaan. Ja tämä on niin hyvää, ehkä ihan parasta piirakkaa mitä tiedän. Enkä ole tehnyt tätä varmaan vuosiin. En kyllä ymmärrä miksi...